Kaikki lähtee perheestä

Jokaisella meistä on vanhemmat. Jokaisella meillä on ainutkertainen lapsuus ja nuoruus, johon palaamme ja jota muistelemme, joko ilolla tai surulla.

Meillä jokaisella on kokemusta siitä, millaista on olla jonkun lapsi. Vanhemmuudesta kaikilla ei ole kokemusta, varsinkin jos sellaiseksi ei ole sattunut vielä pääsemään tai joutumaan joko omasta halustaan tai tahtomattaan. Vanhemmuuttakin muistelemme joko ilolla tai surulla.

Isovanhemmiksi pääsemistä sanotaankin toiseksi mahdollisuudeksi. Isovanhemmuus on jotain todella arvokasta ja hienoa mikäli sen oikein oivaltaa. Kaikilla ei ole kuitenkaan siihenkään mahdollisuutta.

Meillä on myös monenlaisia perheitä. Tavallisia ja sitten vähän epätavallisempia. Yksinhuoltajia, yhteishuoltajia tai isovanhempia tai muita läheisiä perheeseen sitoutuneita ihmisiä, jotka koetaan kuuluvan perheeseen. Kummivanhemmatkin voivat olla osa perhettä. Perheellä, mikä se sitten onkaan, on suuri merkitys elämässämme.

Vanhemmuuteen ei tarvita (kumma kyllä) mitään kouluja eikä tutkintoja. Vanhempana olemiseen kuitenkin liittyy monenlaisia vaatimuksia, tuntemuksia ja ristiriitoja. Itse näkisin, että vanhempana oleminen on jatkuvaa opettelemista ja oppimista sekä oman vajavaisuutensa hyväksymistä. Vanhempia myös arvostellaan matalla kynnyksellä. Vaatimuksia tulee sieltä ja täältä. Näin on toki aina ollut.

Tämän päivän kiireiset, työssäkäyvät vanhemmat kasvattavat lapsiaan viemällä lapsia harrastuksiin. Kiire näkyy kaikkialla. Arkisin kasvatusaika on muutama tunti iltaisin, viikonloppuina ja loma-aikoina. Muuten lapsista huolehtii päiväkoti, koulu ja harrastukset. Aika moni lapsi on yksin kotona pitkiä aikoja vanhempien käydessä töissä. Nykypäivän lapsillakin on aivan uudet haasteet – on kännykät ja nettiselaimet sekä uudenlaiset kommunikoinnin ja tiedonhaun monet mahdollisuudet, joita aiemmilla sukupolvilla ei ole ollut. Kiusaaminenkin on aiempaa helpompaa ja monimutkaisempaa. Puhumattakaan nuorten muista haasteita tässä yhteydessä. Jokainen vanhempi huokaa tällä hetkellä omaa rajallisuuttaan tämän kaiken keskellä. Osa vanhemmista ei enää kykene eikä jaksa. Lapset ja nuoret oireilevat.

Lapsen saaminen avaa monella tapaa silmiä. Niin minulle ja varmasti monelle muullekin äidille ja isälle on käynyt. Aika myös auttaa ymmärtämään vanhemmuutta ja arvostamaan kaikkia vanhempia, jotka jaksavat yrittää parhaansa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta olla sellainen vanhempi kuin haluaisi.

Jos minä saisin mahdollisuuden päättää, niin nostaisin kaikki lapsiperheet ja lasten kanssa työtä tekevät arvostusasteikossamme kaikkein korkeimmalle palkintopallille.

Minusta meidän pitäisi muuttaa aika monta asiaa liittyen lapsiin ja lapsiperheisiin. Lähtekäämme laaja-alaisesta asennekorjauksesta. Näkisin, että tässä väestönkehitystilanteessa suomalaiset näyttäisivät olevan kuolemassa sukupuuttoon jollakin aikataululla. Mikäli jatkamme näin, voimme samaistua jollakin aikataululla muihin vähemmistökansoihin.

Osalle ihmisistä tämä on ihan samantekevää. Eletään globaalissa maailmassa, jossa ihmisiä riittää ja meidänkin tiluksillemme tulijoita on jonoksi asti, varsinkin ilmastomuutoksen edetessä. Osa ei nyt jaksa ajatella lainkaan tulevaisuutta. Kunhan me nyt täällä selviämme. Uusia suomalaisia voimme toki saada muitakin keinoja käyttämällä.

Aika monelle ihmisille lapset ovat elämän tarkoitus ja täyttymys – parasta elämässä. Tällä hetkellä monet lapsia haluavat epäröivät ja lapsihaaveet siirretään hamaan tulevaisuuteen. Toki on aina ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, syystä tai toisesta ja se toki suotakoon.

Mielestäni lapsiperheiden tilannetta pitää miettiä kokonaisuutena ja huolella. Miten tulevaisuuden toivojen tekijöitä autetaan ja vahvistetaan? Miten lapset saavat pitää sen minkä heille kuuluu: onnellisen, turvallisen ja tasapainoisen lapsuuden.

Mitä tämä lapsimyönteisyys tarkoittaa? Sitä, että päätöksentekijät, työnantajat ja me kaikki arvottamme lapsiperheet nykyistä korkeammalle. Ymmärrämme miten haasteellista vanhemmilla tänä päivänä on sekä taloudellisesti että henkisesti. Lapsiperheille pitäisi nyt antaa tukea aikuisten oikeasti.

Säästäminen lapsiperheiden palveluissa kostautuu tuleville sukupolville moninkertaisesti.

Tehostamalla varhaiskasvatuksen, koulun ja kodin yhteistyötä sekä matalan kynnyksen tukimuotoja voimme ratkaista asioita varhaisessa vaiheessa. Palveluja on mietittävä perheen näkövinkkelistä. Mikäli apua on saatavissa ajoissa, ei ongelmistakaan pääse tulemaan niin pahoja ja kalliita. Ja kun apua ei saa ajoissa, voi käydä niin, että apua ei enää jakseta edes hakea.

Arkijärkeni sanoo, että apua pitäisi saada ja antaa ajoissa – näin säästyisi rahaa ja lopputulos olisi kaikkien kannalta parempi.

Olen sitoutunut ajamaan lasten asiaa: https://www.lskl.fi/anna-aani-lapselle-ehdokkaat/

Keskustapuolueen perheohjelma: https://keskusta.fi/Eduskuntavaalit-2019/Vaaliteemat/Perheet

Jätä kommentti